Korista ToPoLassa kahdessa sukupolvessa

Tänään julkaistussa Lauttasaarilehdessä mietteitä ja ajatuksia ToPoLasta pääsivät kertomaan entinen puheenjohtaja ja nykyinen aktiivivanhempi sekä valmentaja Juha Hölttä ja hänen poikansa Oskari joka myöskin on monta vuotta touhunnut ToPoLalaisena.

1.      Mikä yhteys sinulla on ToPoLaan?

Juha:  Olen pelannut korista ToPoLassa käytännössä koko ikäni. Lisäksi valmensin aikoinaan 79- ja 81- vuona syntyneiden poikien joukkueita neljä vuotta kumpaakin. Olin mukana hallituksessa pitkälti toistakymmentä vuotta, joista vikat neljä puheenjohtajana. Siitä hommasta jäin ns. aktiiviseksi eläkeläiseksi vuonna 2008. Olen toki jatkanut pelailua edelleen ja lisäksi tällä kaudella ajauduin mukaan ToPoLassa pelaavien lasteni, Olivian ja Oskarin, joukkueiden valmennustiimeihin.

Oskari: Aloitin Touhu-kerhossa, kun olin neljä. Nyt olen kahdeksan. Nyt pelaan vähän vanhempien poikien kanssa eli ToPoLan minipojissa. Eli olen pelannut jo aika monta vuotta.

2.      Mitä hyvää ToPoLa on sinulle antanut vuosien aikana?

Juha: Huikean hyvän kasvuympäristön.  Joukkuelajina koripallo on opettanut toiminaan ryhmässä – luottamaan kavereihin ja olemaan itse luotettava. Lisäksi valmennus- ja hallitushommissa on oppinut yhtä ja toista hyödyllistä.

Oskari: Kehitystä. Olen nykyään aika hyvä syöttelemään ja tekemään koreja. Ja olen saanut uusia hyviä kavereita. Ja mulla on aina ollut tosi hyvät valmentajat.

3.      Miksi ToPoLa?

Juha: No, kliseisesti: ToPoLassa on aina vallinnut ihan uskomattoman hyvä henki. Touhulaisuus on ollut ja on enemmän kuin harrastus – se on lähes elämäntapa. Olen tosi iloinen, että Olivia ja Oskari päätyivät valitsemaan koriksen harrastuksekseen, vaikka he saivat toki päättää itse – tai ainakin lähestulkoon itse…

Oskari: Meillä on niin kiva jengi, että on tosi kiva mennä aina treeneihin. Ja sitten on kiva käydä katsomassa muitten ToPoLan jengien matseja.

4.      Kerro lyhyesti unohtumattomin pelimuistosi ToPoLassa.

Juha: Pari tapausta nousee ylitse muiden. Eka oli se, kun B-junnuikäisenä meillä oli joukkueessa vaikea syksy. Motivaatio oli hukassa, valmentaja löi hanskat tiskiin kesken kaiken eikä kukaan oikein uskonut meihin.  Siitä huolimatta päätimme lähteä seitsemän kundin voimin – ilman valmentajaa – Uuteenkaupunkiin suhteellisen kovatasoiseen turnaukseen. Aluksi ”rupusakillemme” naureskeltiin siellä, mutta hymyt hyytyivät, kun voitimme koko turnauksen. Tarinan opetus on se, että omaan tekemiseen pitää aina uskoa – vastoinkäymisistä huolimatta.

Sitten on pakko mainita se hetki, kun monen vuoden väännön jälkeen hilasimme edustusjoukkueen ykkösdivariin. Visiitti jäi tunnetuksi lyhyeksi, mutta oli kyllä kaiken vaivan arvoinen. Tsemppiä muuten nyky-ykköselle tuleviin 2. divarin nousukarsintoihin!

Oskari: No kun voitettiin viime vuonna ekaa kertaa peli. Siitä tuli tosi hyvä fiilis.

5.      Missä näet ToPoLan 35 vuoden päästä?

Juha: ToPoLan juniorityö on edelleen erittäin vahvaa, pitkäjänteistä ja menestyksekästä, koska Saarelle on saatu kunnollinen palloiluhalli, joka mahdollistaa tehokkaan treenaamisen sitoutuneiden ja osaavien valmentajien ohjauksessa. Touhulaisia on yli 500 ja Touhu-henki vallitsee vahvana, vaikka maailma ympärillä onkin kovasti muuttunut. Sekä miesten että naisten edustusjoukkueet pelaavat kovatasoisissa sarjoissa tarjoten näin hyvän päämäärään junnuille, jotka kehittyvät yksilöinä ryhmässä.

Oskari: Tämä on aika vaikee kysymys. No mä ainakin pelaan silloin vielä ToPoLassa. ToPoLa on varmaan kehittynyt vuosien varrella.

6.      Kerro joukkueenne paras/suosituin kannustushuuto?

Juha: Nykyään, kun pelailee, sitä on niin puhki, ettei siinä jaksa huudella...

Oskari: ”Puolusta, puolusta ToPoLa! Älä anna niiden tehdä koreja”. Tai sitten ihan vaan: ”TOPOLA!”

7.      Kuvaile ToPoLaa kolmella sanalla.

Juha: Perinteinen, mutta raikas ja uudistuskykyinen.

Oskari: Tsemppaava. Mulle tosi tärkeä. Siistii!

Kiitos Juha ja Oskari ToPoLatenttiin osallistumisesta!On upeaa, että meillä on touhulaisia monessa sukupolvessa!

Ensi viikolla Lauttasaarilehdessä ToPoLaa koskeviin kysymyksiin vastaavat vanhat kasvattipelaajamme, jotka ovat niittäneet menestystä Lykkiäkin suuremmilla areenoilla. Jännityksellä jäämme odottamaan kenestä on kyse!