ToPoLan kasvatit kertovat 35-vuotiaasta seurasta

Roosa Myllyveräjä ja Elias Kajander ovat ToPoLan kasvatteja, jotka ovat saavuttaneet suurta menestystä koripallourallaan. Molemmat ovat kuitenkin Lauttasaarelaisia ja mieleltään ToPoLalaisia edelleen vaikka pelaavatkin koripalloa tällä hetkellä muualla kuin saaren omassa koripalloseurassa.

Elias on pelannut vuodesta 2000 ToPossa, Pussihukissa, Tapiolan Hongassa ja Katajassa. Hän on saavuttanut peliurallaan mm. miesten sm-pronssia sekä sm- hopeaa. Tällä hetkellä hän pelaa ToPossa miesten I-divisioonaa.

Roosa on pelannut vuodesta 2008 Tapiolan Hongassa. Hän on peliurallaan saavuttanut mm. 15-16-vuotiaiden sm-hopeaa sekä viime keväänä A-tyttöjen sm-kullan. Tällä hetkellä hän pelaa Tapiolan Hongan naistenjoukkueessa missä tänä keväänä saavutuksena oli naisten sm-pronssia.

1.       Mikä yhteys sinulla on ToPoLaan?

Roosa: ToPoLa on kasvattajaseurani. Aloitin koriksen ToPoLassa samoihin aikoihin kun aloitin peruskoulun. Pelaan tällä hetkellä Naisten SM-sarjaa Hongan naisten edustusjoukkueessa. Edessä on välierät ja mitalipelit. Tavoitteenamme on tietenkin mitaleista kirkkain. Koriksesta on tullut minulle elämäntapa.

Elias:  Aloitin koripallon pelaamisen ToPoLassa syyskuussa 1989 ja pelasin sittemmin seuran juniori- sekä myöhemmin aikuisten joukkueissa aina vuoteen 2000. Ehdin tänä aikana niin ikään valmentaa muutaman kauden seuran junnujengejä sekä toimia silloin tällöin saaren otteluissa myös erotuomarin roolissa. Yhä edelleen yhteyttä ToPoLaan on, sillä asun nykyisinkin kivenheiton päässä seuran koripallopyhättö LYK:stä.

2.       Mitä hyvää ToPoLa on sinulle antanut vuosien aikana?

Roosa: ToPoLa on antanut minulle hyvin paljon eväitä korisuralleni. Ykkösenä pidän kuitenkin kaikkia niitä ystäviä, joiden kanssa olen vieläkin paljon tekemisissä. Parhaat ystäväni löytyvät vanhasta ToPoLa -joukkueestani.

ToPoLasta siirryttyäni Suomen suurimpaan juniori-seuraan, opin myös arvostamaan pienen seuran etuja: Hallille mentäessä ei ikinä ollut yksin, aina oli tuttuja naamoja ja henki oli huikea! ToPoLassa meininki on aina ollut "kaikki tuntee kaikki"-luokkaa, mikä on suuri etu koko seuralle.

Elias: Monipuoliset jäsenedut ravintola Casa Mareen… ToPoLan parasta antia ovat aina olleet ystävät ja urheilu!

3.       Miksi ToPoLa?

Roosa: ToPoLa oli minulle luonnollinen valinta 12 -vuotta sitten, sillä asuin/asun itse Lauttasaaressa, ja kaikki silloiset luokkakaveritkin pelasivat ToPoLassa.

Elias: Nimiasiaan osannee paremmin vastata Tom Hynninen… Koripallo oli pitkälti ainoa iso laji, jota Larussa oli mahdollisuus tuohon aikaan harrastaa. Vanhemmat lähettivät Myltsille ToPoLan treeneihin – ja sille tielle jäin.

4.       Kerro lyhyesti unohtumattomin pelimuistosi ToPoLassa.

Roosa: En osaa nimetä mitään tiettyä pelimuistoa mikä olisi ylitse muiden, mutta kaikki Scania-Cup -pelimatkat Ruotsin Södertäljeen ToPoLan 93-tyttöjen kanssa olivat mielettömiä! Ei ikinä tunnu huonolta muistella sitä, kun seisoi parhaiden joukkuekavereiden kanssa pimeässä Täljehallenissa, jossa valonheittimet liikkuivat We Are The Championsin tahtiin.

Elias: Topolassa on aina osattu myös urheilussa välttämätön itsekritiikki. Pelasin täysi-ikäisyyden kynnyksellä Topola Boys -nimisessä miesten joukkueessa. Tuli musta hetki ja valmentaja H. Wihuri otti aikalisän. Ennen kuin coach ehti sanaa sanoa, pelaajista Tona Leppänen (joka oli muuten ihan ekoja valmentajiani) avasi aikalisän kysymyksellä: ”Hei jätkät, ollaankohan me oikeasti huonoin korisjengi maailmassa?” Kyllähän ne unohtumattomimmat muistot taitavat itse pelin sijaan kummuta siitä yhteishengestä kavereiden kanssa.

5.       Missä näet ToPoLan 35 vuoden päästä?

Roosa: Voisin kuvitella, että ToPoLa toimii 35 vuoden päästä edelleen innoittajana uusille korisalottelijoille, mutta miksei myös vanhoille konkareillekin. On hienoa, että tällaisella pikku saarella on oma seura. Mielestäni ToPoLa on osa Lauttasaaren sydäntä ja sielua. Se tuo ihmisiä yhteen. 35 vuoden päästä pelaan todennäköisesti itse ToPoLan mammoissa. 

Elias: Mielellään tilanteessa, jossa kaikki koripallon ystävät viimein jo erottavat ToPoLan ToPosta. Tämä voi nähdäkseni tapahtua joko ToPon hiipumisen tai ToPoLan uuden kukoistuksen kautta. Toivotaan jälkimmäistä!

6.       Kerro joukkueenne paras/suosituin kannustushuuto?

Roosa: Mieleeni on jäänyt kaksi mielenkiintoista kannustus/joukkuehenkeä kohottavaa huutoa. Scania Cupissa aamulenkeillä raikasi seuraava (kapteeni huusi aina ensin, jonka jälkeen muu joukkue huusi perässä): 
"Me ollaan ToPoLan tyttöjä, me ollaan ToPoLan tyttöjä
Me ollaan kovassa kunnossa, me ollaan kovassa kunnossa
Me tultiin tänne voittamaan, me tultiin tänne voittamaan
Ja kultamitaleja hakemaan, ja kultamitaleja hakemaan"

Elias: Paras lienee ”Huhhahhei – Touhu voiton vei”, suosituin taisi valitettavasti olla ”Huhhahhuli – turpaan tuli”.

7.       Kuvaile ToPoLaa kolmella sanalla.

Roosa: Mielestäni nämä kolme sanaa kiteyttävät ToPoLan merkityksen ainakin minulle: Aito, sielukas, kotoisa.

Elias: Larulainen, sporttinen, koripalloperhe.

Kiitos Roosa ja Elias haastattelusta.Olemme ToPoLassa ylpeitä menestyksestänne!