Touhublogi: Päävalmentajan terveiset

Olen ikääni nähden valmentanut jo melko pitkään ja nyt ToPoLa:n riveissä alkaa allekirjoittaneen 34.kausi valmentajana. Näihin vuosiin mahtuu paljon kokemuksia ja kohtaamisia, eikä tuleva kausi tee tähän poikkeusta. Valmennusuraltani löytyy useita eri seuroja, kouluja sekä eri ikäluokkien maajoukkueita. Olen valmentanut tyttöjä, poikia, naisia ja miehiä eri ikäluokissa ja sarjatasoilla. Tällä hetkellä toimin, ToPoLa:n lisäksi, naisten maajoukkueen valmennusryhmässä sekä tulevalla lukukaudella LYK:n (Urhea) aamuvalmennusryhmässä. 

Viimeiset yhdeksän vuotta on vierähtänyt miesten huippukoriksen parissa, ja sen lisäksi olen toiminut koko tuon ajan nuorten ja aikuisten maajoukkuetoiminnoissa (yli 20 vuotta). Kulunut aika on kehittänyt minua niin ihmisenä kuin valmentajana suuntaan, jossa perspektiivi on siirtynyt koko ajan enemmän isompien kokonaisuuksien ymmärtämiseen. Tärkeimpiä asioita itselleni on selkeät suunnitelmat ja suuntaviivat kohti haluttua päämäärää. Uusi ”Huippukasvattaja”-strategia on yksi iso syy, miksi aloitin nyt ToPoLassa. Se vastaa tärkeisiin kysymyksiin: Miksi olemme olemassa? Mitkä ovat seuran seuraavat kehityksen
askeleet? Mitkä ovat ne avainasiat, joilla varmistamme tavoitteisiin pääsemisen? 

Yritän avata blogissani omia näkemyksiäni tulevista stepeistä ja työnkuvastani tällä matkalla kohti haluttua päämäärää. Sanotaan, että ”matka on tärkeämpi kuin päämäärä”, nyt kutsunkin teidät avoimesti olemaan minuun yhteydessä ja kulkemaan tätä matkaa ToPoLassa kanssani. Eikä haittaa, vaikka olisi eri mieltä asioista, eriävät mielipiteet ovat usein tärkeämpiä, jotta kehitystä tapahtuu.

VALMENNUKSEN KEHITTÄMINEN
Ensitöikseni haluan avata sanan kehittäminen. Se ei missään nimessä tarkoita, että oltaisiin
huonoja. Omassa ajatusmaailmassani koen kehittyväni lähes päivittäin, kunhan olen vain
tarpeeksi avoin asioille ja keskusteluille. Haluaisin ymmärtää sanan niin, että ihmisen täytyy
kehittää itseänsä jatkuvasti, jotta voi olla paras versio itsestään.

Aloitin työni toukokuun loppupuoliskolla ja ensin tärkeintä on tutustua ihmisiin ja
päivittäiseen toimintaan. Hallitus, toimiston työntekijät, valmentajat, pelaajat ja vanhemmat
ovat kaikki todella tärkeitä osasia ToPoLan toiminnoissa. En voi sanoa vielä tuntevani
liikaa seuran ihmisistä, mutta se työ jatkuu koko ajan. Olen päässyt valmentamaan jo parin
joukkueen harjoituksia ja tavannut jo useita seuran valmentajia ja vanhempia. Vastaanotto
on ollut itselleni todella positiivinen, mutta samalla huomaan, että töitä riittää runsaasti.
Listaan seuraavaan muutaman itselleni tärkeän asian, joita haluan seuran valmennuksessa
viedä eteenpäin.
 

Sitoutuminen
o Olen tulevaisuudessa vastuussa valmennusryhmien kokoamisesta ja
sopimuksien tekemisestä yhdessä toiminnanjohtajan kanssa. Aina tietenkin
helpompaa, jos jokainen joukkueen päävalmentaja pystyisi sitoutumaan
joukkueen ja seuran tavoitteisiin täysin.
o Ymmärrän ajankäytöllisen hankaluuden varsinkin oto- ja vanhempi valmentajien
osalta, mutta valmennusryhmän kommunikointi on tässä erittäin tärkeässä
roolissa. Koen myös, että tulevat vierailuni joukkueissa sisältöjen lisäksi antaisi
lisää kannustusta aina kehittyvään yhteydenpitoon valmennusryhmän jäsenten
välillä. Kaikki eivät voi tehdä tätä täyspäiväisesti, mutta se tärkeä aika, jonka
pystyy olemaan toiminnassa mukana, olisi nimenomaan sitoutumista siihen
hetkeen.
o Tärkeätä on ymmärtää valmentajan rooli lasten ja nuorten silmissä. Valmentaja
on se, joka yleensä saa kipinän syttymään ja myös se, joka pitää paloa
urheiluun elossa. Läsnäolo (ilman kännyköitä) on äärimmäisen tärkeää.

Suunnitelmallisuus

o Tämä liittyy vahvasti edelliseen. Hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty.
Harjoitussuunnitelmat olisi hyvä tehdä niin, että jokainen harjoitukseen
osallistuva valmentaja tietäisi oman roolinsa/tehtävänsä tapahtumassa.
o Valmentajilla pitäisi olla käsitys siitä mitä tehdään ja miksi. Saliaika on aina
rajallista, joten hyvä suunnittelu auttaa myös tässä. Suunnittelun avuksi käyn
joukkueissa vetämässä esimerkkiharjoituksia ja niiden lisäksi käyn läpi
aihealueita, mitä hyvä harjoitus pitää sisällään (kivijalka-asiat).
o Myös fysiikkapuolen asiat on hyvä suunnitella tarkasti. Jos haluamme kehittää
esim. nopeutta: Mitkä harjoitteet sitä tukevat? Mihin ajankohtaan sitä on paras
tehdä?

Pedagoginen ymmärrys
o Varsinkin nuorten ja lasten valmennuksessa on hyvä ymmärtää, että valmentaja
on käytännössä opettaja. On hyvä omata tietoutta keinoista, mitä oppiminen
vaatii sekä ymmärtää myös erilaiset ihmiset, joilla voi olla hyvinkin erilaiset
tarpeet taidon oppimiseen. Koska kyse on isosti myös kasvatuksellisista
asioista, on vanhempi valmentajat näissä asioissa yleensä perillä tarvittavista
keinoista.
o Suunnitelmallisuuteen liittyen on hyvä, että valmentaja kykenee perustelemaan
valmennettaville, miksi jotain harjoittelua tehdään ja mikä sen päämäärä on.

Kouluttautuminen
o Suosittelen vahvasti, että valmentajan kannattaa, aikataulujen salliessa,
osallistua Koripalloliiton koulutuksiin. Kouluttajat meidän lajissamme ovat
huippuluokkaa ja sitä kautta saa varmasti eväitä valmennukseen sekä luo
kontakteja muihin koripallon parissa toimiviin ihmisiin. Monet muut lajit ovat
ottaneet mallia nimenomaan meidän lajimme koulutusjärjestelmistä niiden
laadun vuoksi.
o Jos haluat koulutuksiin, niin lupaan auttaa tässä asiassa. Rohkeasti yhteyttä
vaan allekirjoittaneeseen.
 

Esimerkkiharjoitusten vetäminen
o Olen muutamassa ryhmässä hieman useammin paikalla, johtuen avun tarpeen
suuruudesta, mutta aion käydä syksyn aikana kaikki seuramme joukkueet läpi.
Kun tulen harjoituksiin, niin otan täyden vastuun harjoittelun suunnittelusta,
mutta toivomus on, että mahdollisimman moni valmennusryhmän jäsenistä olisi
paikalla oppimassa/sparraamassa/vaihtamassa ajatuksia harjoituksen jälkeen.
o Pyrin tekemään sellaisia kokonaisuuksia, mitä olisi helppo myös toistaa tai
soveltaa mielikuvituksen mukaan.
o Käyn seuraavassa läpi enemmän mitä hyvä harjoitus voisi sisältää.
 

Koripalloilulliset ja urheilulliset kivijalat
o Koripallo pelinä on muuttunut vuosien varrella paljon. Jotkut sääntömuutokset
ovat myös osittain ajaneet tähän suuntaan, mutta tällä hetkellä avainsanana on
nopeus. Nopeutta on monenlaista, mutta esimerkkinä voi käyttää roolin
vaihtumisen nopeutta, reagointi/ennakointinopeutta, räjähtävyyttä, pallon
liikkeen nopeutta, pallonkäsittelyn-, heittämisen-, pelinavaamisen- ja liikkumisen
nopeutta eri ilmansuuntiin. Harjoittelun yhtenä isona painopisteenä saisi olla eri
nopeuselementtien harjoittelemista.

o Nopeuden lisäksi haluaisin nähdä ToPoLa:n joukkueiden pelaavan aktiivista
koko kentän koripalloa, jossa puolustus alkaa hyökkäyslevypallotilanteista ja
hyökkäys alkaa puolustuslevypallotilanteesta.
o Tällainen nopeuteen sitoutuva ajatusmalli tarvitsee kannustusta ”rohkeuteen”.
Valmentaja voi omalla palautteellaan ruokkia ennakkoluulotonta asennetta. Näin
peli nopeutuu, kun uskalletaan esimerkiksi syöttää nopeasti eteenpäin.
o Yksinkertainen on kaunista. Jos joukkueemme on fyysisesti ja psyykkisesti
nopea, se antaa jo huiman kilpailuedun. Taktiikan (pelin ja pelaamisen)
opettaminen pitää olla läsnä pienestä pitäen. Pitäisin taktiikan opettelun alussa
yksilö- ja ryhmätaktisissa asioissa eli 1 vs 1 ja 3 vs 3-pelaamisessa. Totta kai
mitä vanhempiin mennään, niin kehittyneempiä taktisia asioita voi ja pitää
opetella.
o Kannattaa kuitenkin miettiä, että osaako pelaajat vielä perustaidot sillä tasolla,
että lisätään monimutkaisia (ainakin nuorille ja lapsille) ratkaisumalleja esim. set-
pelejä yms. Yleensä liiallinen kognitiivinen taakka on omiaan hidastamaan
kaikkea tekemistämme, koska ollaankin epävarman äärellä.
 

Lajiosuus + fyysinen (voima) + psyykkinen valmennus = koripalloharjoittelu
o Haluaisin luoda seuraan sellaisen kulttuurin, että lähes jokaiseen salivuoroon
(ihan nuorimmista lähtien) sidotaan yhteen fyysinen harjoittelu. Tärkeimpänä
osa-alueena voimaharjoittelu. Mielestäni ei ole olemassa oheisharjoittelua vaan
meillä on koripalloharjoituksia, jossa otetaan huomioon myös fyysinen
harjoittelu.
o Näin saamme lisättyä tuntimääriä lapsille ja nuorille, kun emme ole täysin
sidottuja salivuoroihin. Fyysisiä harjoitteita pystyy tekemään ulkona 10-11kk
vuodessa ja meiltä monesta paikasta taitaa löytyä käytäviä tai auloja, joissa
voimme tätä tehdä.
o Tämä olisi hyvä tapa saada myös mukaan vanhempia toimintaan lisää.
Vanhempi, joka tietää edes vähän urheilusta on varmasti kykenevä vetämään
helppoja leikkejä/liikkeitä riippuen minkä ikäisistä on kyse.
o Esimerkkinä 45min fysiikkaosuus + 1h 15min lajiosuus = 2 h liikuntaa, joka
tukee lapsen/nuoren kasvua ja ehkäisee omalta osaltaan loukkaantumisia.
o Psyykkinen valmennus on omasta mielestäni läsnä jokaisessa tapahtumassa,
joissa aikuinen kohtaa nuoren/lapsen. Kokemusteni kautta positiivisen ajattelun
kierre on hedelmällisempää ja tällainen tukeminen/kannustaminen luo
huomattavasti paremman mahdollisuuden nuorelle onnistua. Ja mikä parasta:
liekki lajiin/urheiluun todennäköisesti kasvaa, jolloin oppimisympäristö on kasvua
edistävä. Todennäköisesti pelaajalla on myös hauskempaa tällaisessa
ympäristössä.
o Tämä ei ole ristiriidassa vaatimustason kanssa. Vaatiminen on välittämistä ja
kun valmentajan ja pelaajan välillä on luottamussuhde, vaatiminen on myös
helpompaa, vaikka kyse olisikin vielä kehitettävistä asioista jopa kritiikistä.
 

Kokonaiskehityksen ymmärtäminen, mikä on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää
missäkin vaiheessa.
o Kilpailu on urheilun yksi peruspilareista ja myös monen syy olla mukana
urheilussa. Siinä ei ole mitään väärää. Meidän valmentajien tehtävänä on
kuitenkin hallita ”liiallista” kilpailullisuutta. Tällä tarkoitan sitä, että moni
joukkueistamme pelaa erilaisissa sarjoissa, joissa kilpailemme muita joukkueita
vastaan, mutta voittaminen keinolla millä hyvänsä junioriurheilussa ei ole kovin
terveellinen ajatusmalli.

o Joissain ikäluokissa meillä voi olla eri tasoisia joukkueita eri divisioonissa.
Tämän pitäisi lähtökohtaisesti tarkoittaa sitä, että yritetään löytää kaikille, tai
ainakin mahdollisimman monelle, sellaisia sarjatasoja, joilla pelaajalla on
mahdollisuus kokea onnistumisen elämyksiä ja myös kehittyä. Se ei ole ok, että
ns. ylemmistä divareista viedään useita pelaajia alempiin ainoastaan voittojen
vuoksi. Tämä myös vähentää pelimahdollisuuksia niiltä, jotka eivät vielä ole
ehtineet kehittyä ylempien divisioonien tasolle.
o Toinen asia, jonka haluan nostaa esille, on seuraava:
- jos joukkueena/seurana sovitaan jotain kivijalka-asioita ja harjoitellaan
niitä, niin yksittäisen pelin voittamisen takia ei kannata heittää kaikkea
harjoiteltua romukoppaan yrittäen kaivaa kaneja hatusta. Palaan näihin
kivijalka-asioihin vielä myöhemmin tarkemmin.
- Voi olla, että joskus joukkueella on sellainen peli, jossa pelataan vain ja
ainoastaan voitosta. Jos taktinen etu vaatii, että tingitään kivijaloista, niin
se on mahdollista. Hyvä kuitenkin ymmärtää, ettei tällaisia pelejä ole kuin
ehkä yksi sadasta.

Nyt pitkän kirjoituksen jälkeen haluan toivottaa harjoitteluintoa kesään ja muistakaa myös huilata.
Kaikenlainen liikunta on todella mahtavaa ja toivonkin mahdollisimman monen tekevän paljon
muitakin juttuja kuin korisjuttuja. Nähdään elokuussa halleilla!

--

Kesäisin terveisin,

Jussi Laakso

Päävalmentaja

ToPoLa

jussi.laakso@topola.fi

+358 50 3265018